Rinna

narttu

syntynyt 26.3.2015

kuollut 4.3.2025

i. Mopedimuorin Hupeneva Huntti

e. Peppiinan Emma

 

Kisatulokset: näyttelyistä H, Rtk1

Pentueet: emänä Peppiinan Iki-pentueelle, ei enempää pentueita (ks. terveys)

 

​

Terveys

 

Lonkat: C/C, (ind. 95)

Kyynärät: 0/0

Selkä: Va0, Sp0 , Ltv1

Simät: Ppm, lievä iris-kornea (28.10.-20)

Polvet: 0/0

Sydän: ei sivuääniä

Geenitestit: prcd-Pra normaali, pompen normaali, dm normaali, CMR3 normaali, MDR1 normaali

Muuta: todettiin krooninen keuhkoputkentulehdus 4/2019, takajalkojen varpaissa nivelrikko 10/2023 ja kasvain pernassa 2/2025.

 

Rinna oli aina herkkä äkillisille muutoksille ruokavaliossa ja kuuma sää sai sen mahan myös löysälle. Myös kova stressi sai Rinnan mahan kuralle. Rinna reväytti oikean takajalkansa kesällä 2018 ja sen tiimoilta käytiin useamman kerran eläinlääkärillä. Levolla jalka saatiin paranemaan ja itsestä tuntui, että myös 50/50 ruokavalioon siirtyminen saattoi auttaa jalan paranemisessa. Sansan tultua taloon marraskuussa 2018 Rinna stressaantui aika pahasti. Sen maha meni ihan totaalisen sekaisin ja ilmeisesti myös stressi pennun saapumisesta laukaisi kroonisen bronkiitin, joka todettiin hoitokokeilulla huhtikuussa 2019. Rinna söi krooniseen bronkiittiin kortisonia lopun elämänsä ja yskiminen pysyi kurissa. Syksyllä 2023 Rinna alkoi ontua. Lepo ei helpottanut oireita, joten käytiin ortopedilla. Röntgenkuvisssa paljastui takajalkojen tyvinivelessä nivelrikkoa. Oikeassa tassussa nivelrikko oli pahempi. Nivelrikon vuoksi Rinnan takajalat alkoi kääntyä ulkokiertoon. Helmikuun 2025 alussa uusittiin kortisoniresepti ja halusin samalla tarkistaaa veriarvot. Verikokeen perusteella eläinlääkärin hälytyskellot alkoi soida. Kuun lopussa Rinna kävi ultrassa, jossa löydettiin pernakasvain. Rinnan kohdalla leikkaus ei ollut vaihtoehto, joten päädyttin eutanasiaan ennen pernan repeämistä.

 

Luonne

 

Lt: 88

Rinna oli lapinkoiraksi hyvin itsenäinen ja itsepäinen. Rinnalla oli loppuun pilkettä silmäkulmassa ja toisinaan oli havaittavissa pientä kujeilua. Se oli hyvin kekseliäs koira. Välillä sai nauraa sen erikoisille oivalluksille. Rinna oli hyvin koirasosiaalinen ja se vältti riitoja parhaansa mukaan. Se oli sen verran rauhaa rakastava koiruus, ettei se koskaan alkanut haastaa riitaa yhdenkään koiran kanssa. Toisinaan tuntui, ettei se osannut pitää puoliaan.

 

Lenkkeily Rinnan kanssa oli helppoa, mutta olin sen eteen nähty vaivaakin. Rinnaa pystyi pitämään vapaana metsälenkillä ja hihnassa se kulki vetämättä, eikä jahdannut autoja, pyöräilijöitä tms. Sansan tultua toisten koirien ohittaminen muuttui helpommaksi, kun se enää ei jaksanut ruveta kaikkien kanssa leikkimään.

 

Rinna muisti ikävät kokemukset hyvin. Varmasti osittain huonojen kokemusten tai kivun seurauksena se oppi pelkäämään muun muassa kiiltäviä pintoja ja yllätten liikkuvia esineitä. Kroonisen bronkiitin jälkeen se alkoi panikoida myös aksakisoja ja kaikkea, missä meteli oli samaa luokkaa. 

 

Rinna kävi smartdog kognitio -testissä kesäkuussa 2020. Aika hyvin luonnetestissä todetut ominaisuudet näkyivät myös tässä testissä. Rinna todettiin luoksepäästäväksi, mutta aavistuksen pidättyväiseksi ja saman todettiin myös smartdog-testissä. Myös luonnetestissä todetut pehmeys ja taisteluhalu tulivat hyvin näkyviin. Rinna aristeli testipaikan lattiaa, v-aitaa (joka oli kompostikehikoista tehty), sosiaalisen oppimisen namiautomaattia ja namien syöminen milloin mistäkin kysyi rohkeutta. Taisteluhalun ansiosta Rinna kuitenkin sai kerättyä rohkeutta kaikkiin muihin tehtäviin, mutta sosiaalinen oppiminen jäi testaamatta. Rinna ei vaan siedätysyrityksistä huolimatta päässyt yli pelottavasta namiautomaatista. Testin aikana Rinnan motivaatio oli huippuluokkaa, kuten keskittyminenkin. Sitä ei haitannut toisten koirien äänet tai käytävällä liikkuneet ihmiset. Myöskään kesken testin alkanut ukkonen ei haitannut sen keskittymistä. Rinnan itsehillintä oli hyvä ja eleiden lukemisessa se oli niin hyvä, että Rinna oli myös osittain johdettavissa harhaan. V-aita oli helppo ja loogisen päättelyn Rinna todennäköisesti myös ratkaisi. Rinnan muisti oli parempi kuin koirilla keskimäärin ja mahdottaman tehtävän edessä se yritti 43% ajasta itse ja 57% ajasta se kysyi apua ihmisiltä. 

​

Syyskuussa 2024 Rinna pääsi vielä Smartdogin muisti ja oppimiskyky -testiin. Rinna muisti hyvin itselleen kannattavat asiat ja pystyi palauttamaan ne mieleensä. Rinnan todettiin oppivan keskimääräistä hitaammin, mikä on vanhalle koiralle tyypillisempää. Rinna oli optimistinen ja käänteinen oppiminen oli sille vaikeaa. Osaltaan myös ikä vaikutti tähän.

 

​

Harrastuksissa

​

Rinnan kanssa alotettiin agility marraskuussa 2015 ja rally-toko tammikuussa 2016. Rinnalla oli sekä vahvuuksia että haasteita harrastusten näkökulmasta. Rinnan itsenäisyys oli sekä hyvä että huono puoli. Ensimmäinen vuosi harrastuksissa kului koiran hallintaan saamisessa. Koko elämänsä se teki oman päänsä mukaan kunniakierroksia, ensimmäisinä vuosina selkeästi enemmän. Mutta eipä agilityssa ollut koskaan ongelmana irrota ohjaajasta, päin vastoin. Rinna oppi helposti odottelemaan treenivuoroaan hiljaa. Kentälle päästessään se yleensä haukkui innoissaan, mutta kun se sai tehtävän suoritettavakseen, se hiljeni.

Kehonhallinta oli aina Rinnan vahvuus. Se tiedosti takajalkansa jo hyvin nuorena. Sen vuoksi se oppi helposti rally-tokossa tiukat käännökset ja aksassa 2on-2off kontaktit. Myös ohjaajan eleiden lukeminen oli erittäin tarkkaa. Aksaradalla pienetkin virheet ohjauksessa saivat sen menemään väärälle esteelle, mutta joutuipa ohjaaja samalla opettelemaan kunnon ohjaamista.

 

Haasteena oli Rinnan huono keskittymiskyky. Se otti häiriötä kaikista liikkeistä ja äänistä. Iän myötä Rinnan häiriönsieto parantui. Palkka olikin yksi iso avaintekijä motivaation ja sitä kautta keskittymisen säilymiseen. Jääräpäisyys ei yhtään helpottanut asiaa. Jos Rinna päätti, ettei se tänään halua tehdä, niin silloinhan ei tehty. 

 

Kaikesta tästä huolimatta jatkettiin Rinnan kanssa harrastamista. Moni olis luovutanut, kun mikään ei sujunu. Rinna vaan vaati pitkää pinnaa ja sitkeää yrittämistä, jotta sai tuloksia aikaan. Mutta kun Rinna jonkin asian oppii, se osasi sen varmasti. Vielä viimeisenä päivänään kahden vuoden tauon jälkeen se juoksi agilityradalla kuin vanha konkari.

 

Rinna tykkäsi suunnattoman paljon agilitysta, mutta syksyllä 2019 päädyin lopettamaan Rinnan kanssa säännöllisen aksan harrastamisen. Hyvinä päivinä se juoksi aksaradalla sen minkä tassuistaan pääsi, mutta huonoina päivinä se ei lähdöstä hievahtanutkaan. Vuoden 2019 aikana ne hyvät päivät oli harvassa ja riippuvaisia säästä. Koiran hyvinvoinnin takia päätin, että Rinna juoksi jatkossa aksaradalla enää satunnaisesti silloin, kun sillä oli hyvä päivä. Rally-tokon säännöllinen treenaaminen jatkui nivelrikon toteamiseen saakka, vaikka kisahaaveet olikin haudattu. Onneksi koirat eivät tarvitse kisoja, vaan tekeminen on niille tärkeintä. Rinnasta oikein näki, miten se syttyi, kun se pääsi treenaamaan. Ja vielä viimeisenä päivänä tuo sama onnellinen katse oli treenien jälkeen tallella.