Meistä

Pitkään olin sitä mieltä, että koirien kasvattaminen on vaikeaa ja kannattaa jättää niille, jotka ymmärtävät ja tietävät asiasta tarpeeksi. Mutta niihän siinä vain kävi, että mulle myönnettiin kennelnimi Maharotoon heinäkuussa 2020.

Oma tie koiraharrastusten pariin oli lähinnä sattumien summa. Lapsena pelkäsin koiria, eikä meillä ollut kotona lemmikkejä. Ensimmäinen koira meidän perheeseen hankittiin, kun olin 13-vuotias. Silloin innostuin koiran kouluttamisesta. Opetin meidän seropille kivoja temppuja, joita ihmiset nyt yleensä koiralle opettavat. Metsästyskoirarotu tuntui kuitenkin itselle väärältä vaihtoehdolta. Kovapäinen koira ei tuntunut sopivalta itselle. Päätin, että kun joskus oman koiran aika tulee, se on pehmeämpi paimenkoira. Jo opiskeluaikana aloin miettiä paljon oman koiran hankintaa. Olin lähes varma, että otan bordercollien tai shetlanninlammaskoiran. Suomenlapinkoira tuli mukaan kuvioihin, sillä tuttavaperhe otti lapinkoiran. Koira oli ihana ja vaikutti sopivalta myös itselle. Valmistumisen jälkeen aloin miettiä rotua tosissani. Bortsu karsiutui aktiivisen luonteen vuoksi pois, mutta sheltin ja lapinkoiran kohdalla mietin rotuvalintaa pitkään. Kävin näyttelyissä sekä muutamaa kasvattajaakin tapaamassa. 

Lopulta päädyin kuitenkin suomenlapinkoiraan ja Rinna muutti mun luo sijoitukseen keväällä 2015. Jo koiraa hankkiessa olin kiinnostunut kokeilemaan agilitya ja ehkä rally-tokoakin. Samassa pihapiirissä oli töissä kotisairaanhoitaja, jolla oli bordercollie mukana töissä. Kun sitten kesälomalla satuttiin Rinnan kanssa samaan aikaan pihalle, oli kotisairaanhoitajan päästävä moikkaamaan pientä pentua. Ja siitä se kaikki sitten lähti rullaamaan. Päästiin Rinnan kanssa harrastusmaailmaan mukaan, ja sain neuvoja itsenäisen ja itsepäisen koiran kouluttamiseen arjessa harrastuksia silmällä pitäen. Ilman tätä kaikkea Rinnasta olisi kasvanut aivan toisenlainen koira, sillä Rinna ei todellakaan ollut helppo ensimmäinen koira. Mutta parempaa opettajaa ei ensimmäiseksi koiraksi olisi voinut saada. Rinnan kanssa tuli mietittyä koiran motivointia ja syitä erilaisten ongelmien takana. Samalla koiramaailma alkoi kiehtoa entistä enemmän.

Rinna oli ehkä noin puolen vuoden, kun totesin haluavani toisen koiran. Päätin, että Rinnan pitää ensin osata käyttäytyä arjessa, ettei se opeta tulokkaalle huonoja tapoja. Rinna sai pennut syksyllä 2017 ja siitä olisin varmasti pennun saanut. En kuitenkaan ottanut Rinnan pentua itselle, koska halusin harrastuskoiran aksaan. Rinnan kanssa harrastamisessa oli ja on edelleen niin paljon haasteita, että halusin yhteistyöhaluisemman koiran. Eikä agilityakaan ajatellen Rinnan luustokuvausten tuloksetkaan puhuneet pennun ottamisen puolesta. Loppuvuodesta 2017 aloin jo etsiä sopivaa pentua ja erinäisten mutkien kautta Sansa muutti meille marraskuussa 2018. 

Ei mennyt kovin kauaa, kun totesin Sansan luonteen olevan mitä ihanin. Sansa oli suhteellisen helppo. Se halusi tehdä asioita yhdessä. Sansa oli reipas, eikä aristellut uusia asioita. Sansan sai laittaa vaikka solmuun, ja harrastuksissa se ei piitannut toisista koirista mitään. Siinä vaiheessa päätin, että jos vain Sansan terveystulokset ovat kunnossa, sille pitää saada pentue. Pitkään ajattelin, että annan sen jalostuslainaan toiselle kasvattajalle. Sitten harrastuspiireissä alettiin puhua mulle pentueen kasvattamisesta itse. Mulle ehdoteltiin sopivia kennelnimiä ja puhuttiin kasvattajan peruskurssille menosta. Noin puolen vuoden jälkeen löysin itseni kurssilta ja mietin sopivia kennelnimiä. Ja näin oli kipinä lapinkoirien kasvattamiseen syttynyt.

​

Kasvatusperiaatteet

​

Pyrin kasvattamaan suomenlapinkoiria, jotka sopivat erilaisiin harrastuksiin. Näyttelymenestyjiä en kasvateistani lupaa, sillä se maailma on itselle aivan vieras. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskityn enemmän luonteeseen, luustoon ja rakenteeseen. Kun luusto ja rakenne ovat kunnossa, koiran keho kestää rasitusta paremmin ja se pysyy terveempänä pidempään. Luonteeltaan koira ei saa olla arka. Sen pitää uskaltaa kulkea erilaisilla alustoilla ja sietää kovia ääniä. Luonteeseen toki vaikuttavat myös koiran kokemukset pentuaikana.

Omat koirani tutkitutan laajasti (luusto, geenitestit, luonnetesti). Koiran hyvien puolien pitää painaa vaakakupissa huonoja puolia enemmän, muuten siitä ei ole jalostuskäyttöön. Mikäli koiralle tulee useampi pentue, pyrin odottamaan ensimmäisiä luustokuvaustuloksia ennen toista pentuetta. Tällöin pystyn vähän arvioimaan, millaista jälkeä oma koirani ehkä jättää.